Talven ihmemaa

Ah tätä talven ihanuutta! Kaikesta huolimatta, vaikka tänä talvena onkin ollut vuoroin plussaa ja pakkasta, vuoroin kauniin lumista ja vuoroin loskaa. Olen niin talvi-ihminen. Toisinaan käy häivähdys ikävää kesästä. Kesästä opin nauttimaan kasvimaan myötä.

Kiersin pihaa kameran kanssa, Miten harvoin tulee talvella kiinnitettyä huomiota kohtiin, jota kesällä ihailee paljon enemmän. Järven jäällä luistellessa, hiihtoladulla ja tiellä kävellessä kyllä huomio kiinnittyy kauniiseen talviluontoon.

Pikku hiljaa on alkanut kevät kiipiä mieleen, vaikka on vasta tammikuu. Väläyksinä käy mielessä kasvit, joita kesällä kasvattaisin ja mihin ne istuttaisin.

Kesässä tietenkin eniten välkkyy mielessä loma. Viime vuonna lomaa oli vähäisesti. Nyt sitä on tiedossa enemmän. Lomaa odotan siksi, että saan olla kotona, nauttia omasta pihasta, omasta kodista, viettää kiireetöntä aikaa ja antaa aikani perheelle.

Kesää haikaillessa kipuilen samalla luopumista joulusta. En millään malttaisi luopua viimeisistä koristeista. Ja samalla olen pohtinut, että mitä sitten vaikka kuistin verhoissa lukee jouluinen teksti. Tai mitä sitten vaikka pöydällä on tähti. Onhan tähtiä muinakin vuoden aikoina kuin jouluna.

Kuistin pienistä kuusista otin kyllä jo pallot pois. Kuuset saavat jäädä kyllä kevääseen asti. Niillä ei ole minkäänlaista kiirettä pois.

Ensi kesänä toivon, että meille vihdoin tehdään kuisti. Edellisten asukkaiden kamala kottero on tiensä päässä. Katto ei kanna lumikuormaa enää kovinkaan vahvana. Pihavarastossa on odottamassa talon alkuperäiset ikkunat kunnostettuna. Ne pääsevät kuistille. Kattopellit on ostettava ja lattiaa laitettava. Rapuilla kulkijan tueksi on kaiteet odottamassa. Paikallisen purkutalon vanhat kaiteet odottaa uutta palvelustaan.

Talvella on yksinkertaista kauneutta.

Katse osuu yksityiskohtiin, luonnon omiin taideteoksiin, värittömyyteen ja kontrasteihin.

Talvi <3 

Mökki tuli meille 2013. Tuolloin bloggasin siitä muutoksineen.

- Unna

Joulun jälkeisiin lahjoihin Lemmy-sukkia

 Joulu oli ja meni ja tuli seuraavakin vuosi. Jouluna sain 1,5 viikkoa lomailla ja nautin tuosta ajasta täysin siemauksin. Suuremmin ei liikuttu missään. Ah sitä autuutta, kun sai neuloa sohvan nurkassa takan edessä. Välillä, ettei ihan yks´toikkosta ollut, vaihdoin paikkaa nojatuoliin ja taas jatkui.

Tarkoitukseni oli antaa miehelleni ja kaverillemme Lemmy-sukat joululahjaksi. Sukkaa neuloin salassa miesten saunoessa ja ollessani leireilemässä lasten kanssa. Varren jälkeen olin aivan varma, että sukka menee purkuun. Varsi oli iso. Vaikka kuinka vertasin vanhoihin sukkiin, en saanut Lemmyn vartta tuntumaan hyvältä. Päädyin lopettamaan neulomisen kesken ja annoin joululahjaksi sukan varren. 

Mies oli kuitenkin sukan kokoon tyytyväinen ja joulupäivänä ja tapanina tikutin sukat valmiiksi. Samalta istumalta loin uusiin sukkiin silmukat. Lahjasukat oli hankalammat kuin oman miehen tutut jalat. Ensin jouduin arvioimaan jalan kokoa, kun en viitsinyt paljastaa ideaa ja kysyä asiaa suoraan. Arvioin kooksi 46. Lisäksi pohdin, ettei valmiin ohjeen varsi ja nilkka olisi riittävän joustavat kyseisiin jalkoihin. Ohjeessahan on vain koko 42.

Päädyin neulomaan 72 silmukalla (lisäysten jälkeen 80s). Resorin jälkeen jatkoin koko matkan nilkkaan asti joustinta takana 10 silmukalla ja nilkassa mustan osuuden ajan tein sekä sisä- että ulkosyrjään joustinta 8 silmukalla kiilakavennusten yläpuolella (puikojen 2 alussa ja 3 lopussa). Tekstin ja pataässän neuloin kirjoneuleena, Lemmyn ja ristit jäljittelin silmukoita. Sukista tuli joustavat ja kommenteista ja näkemäni kuvan perusteella sopivat jalkaankin juuri hyvin. 

Kaikki meni siis putkeen. Ainoa yllätys oli, että silmukoiden jäljitteleminen oli aivan tuhottaman työlästä ja hidasta. Kirjoneule on moninkertaisesti nopeampaa. Onneksi sukan saajan syntymäpäivät oli tammikuussa, joten vaikkei sukat jouluksi menneetkään pakettiin, tuli lahja aivan loistavasti synttäreiden muodossa ja yllätti täysin saajan.

Mies pohtii voiko sukkia käyttää. Kuvattavana ne olivat äänieristelevyssä (vaimitätoinytonkaan), mutta ihan ovat käyttöön tarkoitetut. Saahan teriä uusia, jos puhki kuluvat.

Lankana on testiajossa Kaupunki-lanka. Mielenkiinnolla odotan käyttökokemuksia. Neuletuntuma oli hyvä. Vaikkakin toki paksuus oli outo, kun ohuisiin lankoihin olen tottunut.

Lankahelvetin sivuilta löysin loistavan kaavion sukan kokoon. Siinä tarvittavan terän pituuden sai kaavalla 

kengän koko x 2 : 3 - 1,5 = terän mitta

Eli kokoon 46 terän mitaksi tuli 29,2cm (46x2:3-1,5=29,166).

*************

Meille tuli hiljattain viimeinen joulukortti. 200km matkaa se oli tehnyt kuukauden. Voinen edelleen postata joulukorttiasiaa, aivan kuin postikin. Olen muutamana jouluna tehnyt lahjaksi joulukortteja henkilöille, jotka arvostavat itse tehtyjä kortteja, mutta eivät itse askartele. Vuosi sitten anoppi sai minulta 25kpl kortteja ja kuoria, jotka hän nyt jouluna lähetti ystävilleen. Meille kortti tuli tammikuun puolivälissä. Toivottavasti muut sai ajoissa.

Hienoin kortti, joka meille tuli tänä vuonna oli kummitädin lähettämä suodatinpussista tehty kortti, jonka sisällä oli runo. Kerta kaikkisen ihana ja muista erottuva!

- Unna

Kotimme vierailulla toisessa blogissa

Marras- joulukuun aikana on ollut useita ihania tapahtumia, joissa olen käynyt ihailemassa, saamassa inspiraatiota ja virittäytymässä jouluun. Marraskuun puolivälissä oli ehdottomaksi vakiokohteeksi muodostuneet Tampereen kädentaito -messut, jossa olin tänäkin vuonna äidin kanssa. 

Tänä vuonna viihdyimme messuilla ensimmäistä kertaa kaksi päivää. Perjantaina kiertelimme koko messualueen läpi. Yö vietettiin mukavassa Hotelli Villessä ja lauantaina kävimme läpi vielä parhaimmat palat messuista. Ostoksia kertyi jonkin verran, mutta ehdottomasti kohtuudessa pysyen. 

Ostin itselleni joululahjan. Olin päättänyt tämän lahjan jo viime jouluna. Taina Ekilän olkipukit ovat ehdottoman aitoja ja oikeita. Viime vuonna ostin yhden lahjaksi ja surkuttelin sitä, etten itselleni ostanut. Tänä vuonna korjasin tilanteen. Pukki ilahduttaa meitä olohuoneen nurkassa rukin vieressä.

Muuta itselleni ostettua oli kalenteri ensi vuodelle Ideristä. Aivan mahtavia tuotteita! Todellisia hyvän tuulen kuvia. Kalenterin kannessa teksti "varo, onni vaanii nurkan takana" kiteyttää asian.

Työhuoneen seinälle hankin muutaman kuvan itseni ja työkavereiden iloksi sekä yhteen takkiin langat. Tuleviin projekteihin hankin myös testiin Kaupunki -lankaa. Muutaman kerroksen neulottua on positiivinen mieli langasta. Mitään luksuslankaa se ei kuitenkaan ole. Peruskäyttösukkalankaa. Kädet ei kutise samalla tavoin kuin 7veikassa. Kulutuksen kesto on aikanaan kiva nähdä. 

Joulukuun alussa kävin pikaisesti Kellokoskella ruukilla joulumarkkinoilla. Olin ensin viikonlopun tytön kanssa äiti-lapsi -leirillä tehden jouluaskarteluja ja nauttien yhteisestä ajasta. Mukavasta viikonlopusta huolimatta leiriväsymys iski lapsoseen. Markkinoilla väsynyt lapsi oli hienoinen hidaste ja haaste. Ostokset jäi tekemättä, mutta tunnelma oli mukava. Jos jollain on käymättä tutustumassa Kinuskilla -nimiseen ravintolaan ruukin alueella, suosittelen ehdottomasti käymään! Markkinoiden aikaan sisään ei mahtunut. Paikan tunnelma, sisustus ja ruoka on mitä parhain.

Kellokosken lisäksi kävin Porvoon taidetehtaan joulumessuilla. Sieltä pukinkonttiin lähti mukaan kutoja Heli Kuosan tuotteita. Tänäkin vuonna yritän lahjoissa keskittyä käsityöhön, paikalliseen ja edes hivenen itse tehtyyn. Itse tehdyt jää kyllä aivan liian vähäiseksi. Aika on loppunut kesken toivottoman pahasti.

Marraskuussa kotonamme kävi Villa Kotirannan Satu kuvaamassa. Joulukuun 18. päivään asti on Mäntsälässä La Filiassa ja Mäntsälän Kukassa äänestys kolmen eri kukka-asetelman kesken. Yksi niistä on meidän. Hauskaa oli nähdä oma koti kaupan ikkunassa. Kotiamme on esillä myös Sadun blogissa laajemmin. Kuvien oton jälkeen on seinille tullut jo uutta maalia. Lisäksi odotamme takkaa. Takka on tehtaalta tullut, mutta asentajaa odotamme. Odottavan aika tuntuu jälleen pitkältä.

- Unna -

Takki TeeTeen Aarnista

Joskus käy niin, että kesken projektin suunnitelma muuttuu täysin. Näin kävi taas. Aloin neulomaan itselleni jotain ponchoa tai huivin ja paidan välimuotoa ilman selkeää ideaaa. Tovin tehneenä huomasin, ettei lanka tule riittämään millään työhön. Tulin kokeilleeksi tekelettä kuopuksen päälle ja se oli juuri sopiva takin alku. Myös kuopus näki siinä takin. Tuossa vaiheessa olin sujuvasti kainaloissa, kun kohdehenkilö muuttui aika monta kokoa pienemmäksi. 

Kuopunen teki tarkat suunnitelmat jatkoon. Helmineuletta määrättyihin paikkoihin, iso huppu ja vetoketju eteen. Lankaa oli kotona puoli kiloa ja huppu veikin lankaa sitten himpun enemmän. Onneksi samaa lankaa ja väriä oli edelleen saatavana.

Valmista mallia ei siis ollut. Sovittelin aika ajoin tytölle takkia päälle ja suunnitelmia tein sitä mukaan. Takki tuli neulottua yhtenä kappaleena helmasta huppuun.

Lankana oli TeeTeen Aarni, puikot 7mm ja kaikkiaan lankaa kului 580g. Takin koko on noin 140cm.

Takin valmistuttua sitä ei kerinnyt höyryttämään, kun piti heti saada päälle. Ja takkia pidettiiin niin kauan, että päädyin piilottamaan sen. Langasta lähtee toivoton määrä höytyvää ja karvaa. Auton penkki näytti siltä, että autossa olisi ollut kissoja. Samoin kaikki muut vaatteet, sohva jne. on karvassa. Toivon, että karvanlähtö loppuu tai takista ei taida jäädä jäljelle mitään.

Kotoa löytyy vielä Aarnia sinisenä puoli kiloa. Nyt en tiedä mitä siitä tekisi. Mikä on sellainen, ettei irtoavat karvat ja höytyvät haittaisi...

Myös kuvat ovat kuopusen suunnittelemia. Tarkkoja ohjeita noudattaen toimin neulojana, sitten kuvaajana ja takin piilottajana.

- Unna

Ihan itte karstasin ja kehräsin

Sain jo ennen kesälomaa työkaveriltani villoja. Tarkoitus oli kesälomalla pihalla villat puhdistaa ja karstata. Kesä tuli ja meni. En kerinnyt lomalla ajatustakaan villoille antaa.

Koulujen alettua on meillä sairastettu syysflunssaa enemmän kuin koskaan. Itse olen ollut sairaana tämän 1,5kk aikana kaksi tai kolme kertaa. En tiedä mikä on mikäkin tauti ja paraninko oikeastaan välissä lainkaan. Nyt olen 1,5vkoa ollut kuumeessa eikä loppua näy. Mikä sen parempaa puuhaa kuin nyppiä villoja. Ehkä vielä suurempana motivaattorina aloitukselle oli osallistuminen Taito Uusimaan järjestämälle kehruukurssille paikallisessa käsityökeskuksessa.

Kuumeisena istuin saunan lattialla teekupposen kanssa ja nypin villoja. Kurssille sai ottaa vain pestyjä villoja kehrättäväksi. Niinpä etsin netistä tietoa ja mielipiteitä villan pesuun. Lopulta päädyin puhdistamisen jälkeen laittamaan villat pesupusseihin ja likoamaan kädenlämpöiseen veteen. Ensimmäinen vesi oli todella ruskeaa, kolmas vesi kirkasta. Näin päädyin kolmeen kertaan liottamaan villat. Kussakin astiassa villa oli 20-30min. Pelkäsin tietenkin huopumista ja sitä, että villasta lähtee liikaa rasvaa pois. Kumpaakaan ei tapahtunut.

Villat kuivasin kuivaustelineiden päällä saunassa välillä pöyhien. Telineen päällä oli ohut pyyhe, ettei villat tippuneet. Pyyhe keräsi itseensä kosteutta ja pitkitti kuivumista. Opettaja vinkkasi hyttysverkon käytöstä ja sitä todella jatkossa käytän.

Kurssilla oli rukkeja jos jonkinlaisia. Itselleni oli selkeästi suosikki kanadalainen Lendrum, pystyrukki kahdella polkimella. Kakkosena tuli takana oleva Ashfordin Traveller. Lendrumin eduksi oli se, että rulla on suoraan edessä mikä mielestäni toi ergonomisemman asennon ja lisäksi polkeminen oli kevyempää.

Aluksi kurssilla kehrättiin harjoituksena opettajan tuomia erilaisia kuituja. Iltapäivällä karstasin käsin itse tuomia villoja ja kehräsin niitä. Ja voi että kuinka ihanaa se olikaan. Kehrääminen on todella mieltä lepuuttavaa. Ihana tasainen polkeminen jäi lihasmuistiin ja vielä illalla tuntui, että jalat polkisivat tasaisesti. Ja ihan niin kuin jo aiemmin tiesinkin. Kurssin jälkeen tuli pakottava tarve saada rukki. 

Kurssi jäi minun osalta lyhyeksi, kun kuume nousi uudestaan. Kerkesin kehräämään 50g lankaa. Ja melkoista taidelankaahan tuo on. Kun on tarkka, voi löytää tasaisen kauniita kohtia, jossa kierre on kohdallaan. Vaan lanka pysyi kasassa, se muistuttaa lankaa ja sitä pystyi neulomaan. Vaalea on opettajan tuomista eri kuiduista kehrättyä ja tumma on työkaverini lampaasta.

Nyt ne lämmittää käsiäni.

Kiitos Kari villoista ja lampaiden kuvista! 

Tuskin maltan odottaa, että saan loput mustat sekä vaaleat ja ruskeat villat käsiteltyä.

- Unna

Aikaan saamattomuutta

Samaan tahtiin kun töissä päivät ovat venyneet pitkiksi, on neulominen jäänyt taka-alalle. Jopa mies tokaisi eilen "oho, pitkästä aikaa syntyy jotain", kun neule oli ekaa kertaa viikkoon käsissä. Neulomisessa on ollut oikeastaan kaksi vaihetta. Olen aloittanut ja purkanut. Neuloin tumpun Puikkomaisterin kirjasta todetakseni sen liian isoksi. Aloitin harmaata yksinkertaista neuletta todetakseni sen liian harmaaksi ja yksinkertaiseksi. Aloitin pitsineuletta todetakseni etten jaksa keskittyä ohjeen seuraamiseen. Eilen oli harmaan purkamisen vuoro ja sen uudelleen aloittaminen. Odotukset eivät ole korkealla.

Samaan aikaan kuvaamatta on neule, joka on tammikuussa valmistunut, ommeltu mekko, joka valmistui heinäkuussa jne. Kuvaajan, oikean paikan löytäminen ja itsensä kuvattavaksi saaminen on nyt työlään oloista.

********

Kun itse ei saa aikaiseksi, on ollut hyvä saada inspiraatiota muilta. 

Keravalla on virkattu talo. Tai siis talo, joka on päällystetty virkatuilla neliöillä. Käsittämättömän upea ilmestys! Moni lehti on aiheesta kirjoittanut, muun muassa Helsingin Sanomat.

Mieheni kanssa saimme liput Habitareen. En ole vuosiin käynyt. Muistikuva viimeisimmästä käynnistä oli liian moderni ja väritön. En siis paljoa odottanut käynniltä. Vartin messuilun jälkeen olin jo myyty. Esillä oli paljon puuta ja muita luonnon materiaaleja. Modernia ei juuri silmiin osunut, vaan perinteisiä menetelmiä ja vanhaan taloon sopivaa. Ja värejä. Maitokahvinvärisiä koteja ei esillä ollut. Mutta esimerkiksi keltaisia sohvia oli usealla osastolla. Juuri sitä oikeaa keltaista sohvaa olemme neljä vuotta etsineet. Kaksi melkein hyvää olemme löytäneet ja niillä menneet tämän ajan. Tosin nyt messuilla alkoi jo mietityttämään, onko seuraava sohva sininen. Saa nähdä. 

Messuilta olisi löytynyt sauna, eteisen lattia, ulkosauna, ulkorakennus ja vaikka mitä. Niitä ei todellisuudessa hankita. Takka tosin jo melkein hankittiin. Vielä viimeiset tuumailut ja tilausta menemään.

Ehkä parasta messuilla oli keittiö. Keittiö, jonka nähdessäni lähes itkin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Täydellinen. Täysin vanhan näköinen, mutta uusi tekniikka. Meillä kotona on väännetty mielipiteitä miehen kanssa vanhan keittiön ihanuudesta ja kamaluudesta. Molemmat haluaisi vanhan keittiön. Mies ei ole kuitenkaan valmis tinkimään laatikoista, jotka ovat liukukiskoilla ja menevät pehmeästi kiinni eikä itsestään sulkeutuvista kaapeista. Minä voisin kaiken tuon jättää, jos saisin puiset vanhat kaapit.

Tämä Jalokalusteen keittiö oli upea. En muuttaisi siitä mitään. Olin sen edessä sanaton. Vain pankkitilin saldo oli eri mieltä.

Käsitöitä ei ole valmiiksi tullut, mutta satoa ja puuhaa on piha tarjonnut. Kesäkurpitsaa on tullut 50-60kg. Lisäksi yrttejä, porkkanoita, sipuleita, tomaattia, kurkkua, marjoja, lehtikaalia jne. Kasvihuoneesta on tomaattia tullut viitisen kiloa. Vielä pari kolme kiloa odottaa kypsymistä. Sekä pihaa että kotia on hiljalleen laitettu syyskuntoon. Sanaa "hiljalleen" pitää kyllä painottaa. Kaikki tuntuu etenevän hitaasti, mutta stressiä en suostu näistä hommista ottamaan.

- Unna

Meillä kaikilla oli niin mukavaa...Puikkopäivät 2016

Lauantaina 20.8.2016 auton nokka kääntyi kohti Pukkilaa. Ties kuinka monetta kertaa Handun Ilun Pukkilan Puikkopäivät odotti neulojiaan. Tapahtuma järjestettiin poikkeuksellisesti Kohisevan yläkerrassa. Tilaa riitti useammalle neulojalle, mutta tunnelma oli silti lämmin (Puikkopäivillä on aina hyvä sää ja lämmin!) ellei jopa kuuma.  

Itse jouduin päällekkäisyyksien vuoksi lähtemään aikaisin paikalta. Esiintyjistä kerkesin näkemään Lentävän Lapasen Tainan aamujumpan, jossa korkkarijuoksuun jopa valmistauduttiin Ilun laulaessa. Lisäksi kerkesin kuuntelemaan Tiina Kaarelaa alias Puikkomaisteria hänen kertoessaan uudesta kirjasta.

Lapaskirja oli ostoslistallani jo valmiiksi. Siitä huolimatta, että se ei yhtä korkealta ja kovaa kolahtanut kuin sukkakirja. Lieneekö itsesuojeluvaisto jostain esiin tullut. En tiedä mistä johtuu, mutta joudun mutustelemaan ja maistelemaan kirjaa tovin. Tiedän jo mitkä mallit aion kirjasta toteuttaa. Sieltä löytyi selkeästi lempparit ja sitten ne mutusteltavat. Yhtään yök, en tykkää -lapasta ei löytynyt kuitenkaan kirjasta.

Tuliko mutustelun tarve siitä, että sukkakirja oli niin yliveto, just mulle tehty. Tai no ainakin minun makuuni tehty. Vai siitä, että lapaskirjan mallit ovat graafisempia sukkiin verrattuna. En oikein edes tiedä. Kirja on kuitenkin laadukas, taidolla tehty, oma itsensä kopioimatta mitään, uutta tuova, inspiroiva ja neulehimoa kohottava. Ja se tulee tarpeeseen. En ole nimittäin puikkoihin juuri koskenut.

Puikkopäivillä mukana oli harmaatakin harmaampi neule, jossa pelkkää sileää oikeaa paahdoin eteenpäin. Just sitä mitä en koskaan jaksa yhtään. Nyt helppous, harmaus ja yksinkertaisuus onkin ollut pelastus. Työpäivien jälkeen en yksinkertaisesti ole jaksanut neuloa. Saa nähdä tuleeko koskaan valmista.

Kauppiaita oli tänäkin vuonna mukana, mutta omat ostokset jäivät kirjaan. Koska en lankoja kuluta, ei uutta tarvitse. Pysyin tiukkana ja yllätin itsenikin.

Mikä ihana tunnelma. Mikä ihana paikka. Todella toivon, että syksyn aikana saamme porukkamme neulepiirissä kokoon ja itse saan ryhtiliikkeen neulomiseen. Ja totta kai toivon, että ensi elokuussa olen jälleen Puikkopäivillä. Ja suosittelen olemaan mukana!

- Unna