Talven ihmemaa

Ah tätä talven ihanuutta! Kaikesta huolimatta, vaikka tänä talvena onkin ollut vuoroin plussaa ja pakkasta, vuoroin kauniin lumista ja vuoroin loskaa. Olen niin talvi-ihminen. Toisinaan käy häivähdys ikävää kesästä. Kesästä opin nauttimaan kasvimaan myötä.

Kiersin pihaa kameran kanssa, Miten harvoin tulee talvella kiinnitettyä huomiota kohtiin, jota kesällä ihailee paljon enemmän. Järven jäällä luistellessa, hiihtoladulla ja tiellä kävellessä kyllä huomio kiinnittyy kauniiseen talviluontoon.

Pikku hiljaa on alkanut kevät kiipiä mieleen, vaikka on vasta tammikuu. Väläyksinä käy mielessä kasvit, joita kesällä kasvattaisin ja mihin ne istuttaisin.

Kesässä tietenkin eniten välkkyy mielessä loma. Viime vuonna lomaa oli vähäisesti. Nyt sitä on tiedossa enemmän. Lomaa odotan siksi, että saan olla kotona, nauttia omasta pihasta, omasta kodista, viettää kiireetöntä aikaa ja antaa aikani perheelle.

Kesää haikaillessa kipuilen samalla luopumista joulusta. En millään malttaisi luopua viimeisistä koristeista. Ja samalla olen pohtinut, että mitä sitten vaikka kuistin verhoissa lukee jouluinen teksti. Tai mitä sitten vaikka pöydällä on tähti. Onhan tähtiä muinakin vuoden aikoina kuin jouluna.

Kuistin pienistä kuusista otin kyllä jo pallot pois. Kuuset saavat jäädä kyllä kevääseen asti. Niillä ei ole minkäänlaista kiirettä pois.

Ensi kesänä toivon, että meille vihdoin tehdään kuisti. Edellisten asukkaiden kamala kottero on tiensä päässä. Katto ei kanna lumikuormaa enää kovinkaan vahvana. Pihavarastossa on odottamassa talon alkuperäiset ikkunat kunnostettuna. Ne pääsevät kuistille. Kattopellit on ostettava ja lattiaa laitettava. Rapuilla kulkijan tueksi on kaiteet odottamassa. Paikallisen purkutalon vanhat kaiteet odottaa uutta palvelustaan.

Talvella on yksinkertaista kauneutta.

Katse osuu yksityiskohtiin, luonnon omiin taideteoksiin, värittömyyteen ja kontrasteihin.

Talvi <3 

Mökki tuli meille 2013. Tuolloin bloggasin siitä muutoksineen.

- Unna