Aikaan saamattomuutta

Samaan tahtiin kun töissä päivät ovat venyneet pitkiksi, on neulominen jäänyt taka-alalle. Jopa mies tokaisi eilen "oho, pitkästä aikaa syntyy jotain", kun neule oli ekaa kertaa viikkoon käsissä. Neulomisessa on ollut oikeastaan kaksi vaihetta. Olen aloittanut ja purkanut. Neuloin tumpun Puikkomaisterin kirjasta todetakseni sen liian isoksi. Aloitin harmaata yksinkertaista neuletta todetakseni sen liian harmaaksi ja yksinkertaiseksi. Aloitin pitsineuletta todetakseni etten jaksa keskittyä ohjeen seuraamiseen. Eilen oli harmaan purkamisen vuoro ja sen uudelleen aloittaminen. Odotukset eivät ole korkealla.

Samaan aikaan kuvaamatta on neule, joka on tammikuussa valmistunut, ommeltu mekko, joka valmistui heinäkuussa jne. Kuvaajan, oikean paikan löytäminen ja itsensä kuvattavaksi saaminen on nyt työlään oloista.

********

Kun itse ei saa aikaiseksi, on ollut hyvä saada inspiraatiota muilta. 

Keravalla on virkattu talo. Tai siis talo, joka on päällystetty virkatuilla neliöillä. Käsittämättömän upea ilmestys! Moni lehti on aiheesta kirjoittanut, muun muassa Helsingin Sanomat.

Mieheni kanssa saimme liput Habitareen. En ole vuosiin käynyt. Muistikuva viimeisimmästä käynnistä oli liian moderni ja väritön. En siis paljoa odottanut käynniltä. Vartin messuilun jälkeen olin jo myyty. Esillä oli paljon puuta ja muita luonnon materiaaleja. Modernia ei juuri silmiin osunut, vaan perinteisiä menetelmiä ja vanhaan taloon sopivaa. Ja värejä. Maitokahvinvärisiä koteja ei esillä ollut. Mutta esimerkiksi keltaisia sohvia oli usealla osastolla. Juuri sitä oikeaa keltaista sohvaa olemme neljä vuotta etsineet. Kaksi melkein hyvää olemme löytäneet ja niillä menneet tämän ajan. Tosin nyt messuilla alkoi jo mietityttämään, onko seuraava sohva sininen. Saa nähdä. 

Messuilta olisi löytynyt sauna, eteisen lattia, ulkosauna, ulkorakennus ja vaikka mitä. Niitä ei todellisuudessa hankita. Takka tosin jo melkein hankittiin. Vielä viimeiset tuumailut ja tilausta menemään.

Ehkä parasta messuilla oli keittiö. Keittiö, jonka nähdessäni lähes itkin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Täydellinen. Täysin vanhan näköinen, mutta uusi tekniikka. Meillä kotona on väännetty mielipiteitä miehen kanssa vanhan keittiön ihanuudesta ja kamaluudesta. Molemmat haluaisi vanhan keittiön. Mies ei ole kuitenkaan valmis tinkimään laatikoista, jotka ovat liukukiskoilla ja menevät pehmeästi kiinni eikä itsestään sulkeutuvista kaapeista. Minä voisin kaiken tuon jättää, jos saisin puiset vanhat kaapit.

Tämä Jalokalusteen keittiö oli upea. En muuttaisi siitä mitään. Olin sen edessä sanaton. Vain pankkitilin saldo oli eri mieltä.

Käsitöitä ei ole valmiiksi tullut, mutta satoa ja puuhaa on piha tarjonnut. Kesäkurpitsaa on tullut 50-60kg. Lisäksi yrttejä, porkkanoita, sipuleita, tomaattia, kurkkua, marjoja, lehtikaalia jne. Kasvihuoneesta on tomaattia tullut viitisen kiloa. Vielä pari kolme kiloa odottaa kypsymistä. Sekä pihaa että kotia on hiljalleen laitettu syyskuntoon. Sanaa "hiljalleen" pitää kyllä painottaa. Kaikki tuntuu etenevän hitaasti, mutta stressiä en suostu näistä hommista ottamaan.

- Unna

Meillä kaikilla oli niin mukavaa...Puikkopäivät 2016

Lauantaina 20.8.2016 auton nokka kääntyi kohti Pukkilaa. Ties kuinka monetta kertaa Handun Ilun Pukkilan Puikkopäivät odotti neulojiaan. Tapahtuma järjestettiin poikkeuksellisesti Kohisevan yläkerrassa. Tilaa riitti useammalle neulojalle, mutta tunnelma oli silti lämmin (Puikkopäivillä on aina hyvä sää ja lämmin!) ellei jopa kuuma.  

Itse jouduin päällekkäisyyksien vuoksi lähtemään aikaisin paikalta. Esiintyjistä kerkesin näkemään Lentävän Lapasen Tainan aamujumpan, jossa korkkarijuoksuun jopa valmistauduttiin Ilun laulaessa. Lisäksi kerkesin kuuntelemaan Tiina Kaarelaa alias Puikkomaisteria hänen kertoessaan uudesta kirjasta.

Lapaskirja oli ostoslistallani jo valmiiksi. Siitä huolimatta, että se ei yhtä korkealta ja kovaa kolahtanut kuin sukkakirja. Lieneekö itsesuojeluvaisto jostain esiin tullut. En tiedä mistä johtuu, mutta joudun mutustelemaan ja maistelemaan kirjaa tovin. Tiedän jo mitkä mallit aion kirjasta toteuttaa. Sieltä löytyi selkeästi lempparit ja sitten ne mutusteltavat. Yhtään yök, en tykkää -lapasta ei löytynyt kuitenkaan kirjasta.

Tuliko mutustelun tarve siitä, että sukkakirja oli niin yliveto, just mulle tehty. Tai no ainakin minun makuuni tehty. Vai siitä, että lapaskirjan mallit ovat graafisempia sukkiin verrattuna. En oikein edes tiedä. Kirja on kuitenkin laadukas, taidolla tehty, oma itsensä kopioimatta mitään, uutta tuova, inspiroiva ja neulehimoa kohottava. Ja se tulee tarpeeseen. En ole nimittäin puikkoihin juuri koskenut.

Puikkopäivillä mukana oli harmaatakin harmaampi neule, jossa pelkkää sileää oikeaa paahdoin eteenpäin. Just sitä mitä en koskaan jaksa yhtään. Nyt helppous, harmaus ja yksinkertaisuus onkin ollut pelastus. Työpäivien jälkeen en yksinkertaisesti ole jaksanut neuloa. Saa nähdä tuleeko koskaan valmista.

Kauppiaita oli tänäkin vuonna mukana, mutta omat ostokset jäivät kirjaan. Koska en lankoja kuluta, ei uutta tarvitse. Pysyin tiukkana ja yllätin itsenikin.

Mikä ihana tunnelma. Mikä ihana paikka. Todella toivon, että syksyn aikana saamme porukkamme neulepiirissä kokoon ja itse saan ryhtiliikkeen neulomiseen. Ja totta kai toivon, että ensi elokuussa olen jälleen Puikkopäivillä. Ja suosittelen olemaan mukana!

- Unna

Lahjaksi rahaa, mutta ei seteliä kortin välissä

Olen todennut, että rippilapsille ja vastavalmistuneille on vaikea ostaa lahjaa. Tuntuu, että raha on ainoa varmasti oikeaan osuva. Seteliä kortin välissä on vain niin tylsä antaa. 

Tänä vuonna rippilapset ovat olleet poikia. Heille tein sarjatuotantona yksinkertaiset kortit, jossa kortista roikkui seteli. Setelin ympärille tein rusetin haarukalla. Netistä ohjeita löytyy pilvin pimein hakusanoilla "haarukka rusetti". Todella näppärä ja helppo tapa saada aikaan kaunis pieni rusetti!

Vastavalmistuneelle nuorelle veimme rahapuun kasvamaan. Rahapuuhun on helppo ripustaa sopiva määrä seteleitä tai kolikoita. Lahjasta saa juuri sen arvoisen kun itse haluaa. Jos on isompikin porukka lahjaa antamassa, voi lahjaa kasvattaa samaan tahtiin.

Tätä ideaa olen käyttänyt usein. Joskus ei kukkakaupassa rahapuuta ole ollut saatavilla. Peikonoksaan olen myös rahoja siinä tapauksessa ripustellut.

Viime vuoden lahjoja on aikaisemmassa postauksessa esitettynä ja linkattuna.

- Unna

Kierrättämällä roskakatokseksi Herra Roskiksen mökki

Olemme asuneet kotiamme reilun neljä vuotta. Koko tämän ajan roskis on nököttänyt pihan perällä betonilaatan päällä. Laatan on aikaisempi asukas tupsauttanut pihaan, niin kuin monen monta muutakin esinettä. Laatta on vinossa joka suuntaan, mutta tukeva. Neljä vuotta olemme roskakatosta tuolle laatalle suunnitelleet. Roskiskatokset ei vain ole minun makuuni lainkaan. Persoonattomia hassuja tönöjä. 

Pinterestiä selailtua ja mielikuvituksen laukkaan päästyä meillekin hahmottui "roskakatos". Haimme pari (vai jopa kolme) vuotta sitten läheiseltä tehtaalta kuormalavoja ja muuta jätepuuta. Otimme kaiken, josta tuntui, että jotain saisi aikaiseksi. Puut ovat lojuneet luvattoman kauan läjänä pihassa. 

Viikonloppuna miehen innostuttua aloimme käydä puupinoa läpi ja suunnittelimme maahan laudoista mökkiä. Muutama käyttämätön puu oli jäänyt seinänrakennusprojektista jäljelle ja ne sai käyttöä myös. Ja siitä se sitten lähti. Vai lähtiköhän kaikki siitä, että ostin ensin miehelleni viime talvena kompuran ja naulaimen. Jokaisen vaimon järkihankinta. Siitä hyötyy sekä mies että vaimo.

  

 Kolmen päivän nikkaroinnin jälkeen pihan perällä nököttää Herra Roskiksen oma pieni mökki. Mökki on harmaantuneena hyvä jatkumo heinäseiväsrivistölle, joka kulkee koko pihatien matkan.

Takakautta pihaan ajettaessa on mökin sivu vastassa. Mökkiin kului rahaa noin 50€ ja siinä on mukana jo kukatkin. Käytännössä nauloja, kulmarautoja, haka, ovenkahva ja saranat olivat ostoslistalla. Jälkikäteen huomasimme, että osa niistäkin olisi kotoa löytynyt valmiina. Kaikki muu olikin kotoa löytynyttä tavaraa.

Katto ja savupiippu on tervattu. Ikkuna on talon alkuperäinen ikkuna, mutta nyt tosin ilman lasia. Puut on lähes kaikki kuormalavoista. Harjapelti on talon vanhaa ränniä.

Naapurille näkyy pelkästään mökin takaseinä, mutta kyllä minulle tuollainen kelpaisi.

Nyt pihan peräkin alkaa olemaan inhimillisen näköinen. Teen joskus postauksen erikseen pihasta. Kuinka se oli koira-aitaus edellisten asukkaiden jäljiltä. 

Pihaamme pystyy ajamaan sekä taka- että etukautta. Takaa tullessa vastassa oli hyvin rähjäinen näky. Nyt portilta alkaa kivetetty oja ja havut. Seuraavana Herra Roskiksen mökki ja siitä havujen ja muutaman muun puskan ja kiven kautta nurmikko päärynä- ja kirsikkapuineen ja marjapensaineen. Sora-aluetta ja nurmea rajaavat pitkät betonipalkit (noin 3-4 metrisiä) löytyi myös muutettaessa ojastamme. Täältä on siis löytynyt ihan melkein kaikkea.

Ja kyllä. Siellä se Herra Roskis asuu.

- Unna

Villasukat veteraaneille

Ihan ensiksi pahoittelut. Tämä postaus on tehty kännykkäkuvilla, kun kamera jäi kotiin reissun ajaksi. Sukkia on neulottu niin Päijänteen kuin pikku järvienkin rannoilla.

Facebookin yhden käsityö-ryhmän kautta löysin haasteen veteraaneille neulottavista sukista. Suomen 100v kunniaksi on tarkoitus lahjoittaa sukat kaikille veteraaneille. Sukkapareja tarvitaan paljon. 

Ryhmän kautta löytyi ohjeet sukkiin ja langan merkkeihin ja laatuihin. Ohje ei ollut ammattilaisen tekemä (ainakin vaikutti siltä). Vaikka itseltä sukan teko sujuu, nyppi pienet häiritsevät virheet. Ja ohje on oleellinen, jos samanlaisia sukkia toivotaan. Noh, luulin ainakin tekeväni ohjeen mukaisesti. Ja onhan tuo ihan perussukka. Suuria taitoja ei vaadita. Luulen myös, että käyttäjilleen kyllä kelpaa.

Vähän aikaa nikottelin 7veljeksen kanssa, mutta annoin ajatusteni jäädä taustalle. Ymmärrän miksi tällaisessa kampanjassa ko. lanka on valikoitunut käyttöön. Ja hämmästys, en ole kutissut langasta niin paljoa kuin ennen. Jotain on tapahtunut.

Kaksi paria on nyt neulottuna. Oma tavoitteeni on neljä paria. Haastan tässä kaikki mukaan neulomaan sukkia. Iso suuri kiitos veteraaneille.

Jos joku tuttu tarttuu puikkoihin, pyytäkää minulta sinistä ja valkoista lankaa. Niitä jää paljon eikä minulla ole niille käyttöä näiden sukkien jälkeen. Erityisesti haastan mukaan Retun, Satun, äidin ja anopin.

Ohjeet sukkiin löytyy Facebook-ryhmästä "Villasukat veteraaneille - Suomi 100 vuotta" tai sähköpostitse villasukat.100vuotta@gmail.com Ja yllätys yllätys. Minullakin on ohje.

- Unna

Vauvalahjoiksi pieniä paitoja ja housuja Noshin kaavoilla

 Töistä on vähentynyt väkeä lähiaikoina, kun mammalomat ovat kutsuneet. Paketteihin ompelin 68cm vaatteita. Olettaisin, että kesävauvoilla vaatteiden käyttö on rajallista ja pienimmät koot saattavat olla jo hankittuina valmiiksi. 

Käytin Noshin kaavoja (SK 5-6/15) jälleen, mutta pienin muutoksin. Toistan itseäni ja olen käyttänyt kaavoja monia kertoja. Kaava muokkautuu kuitenkin pikku hiljaa jokaisessa käytössä.

Aiemmin olen blogannut samoilla kaavoilla tehtyjä vaatteita ainakin täällä ja täällä. Paidan kangas on Verson Puodin Ahman taika. Todella suloista. Harmittaa ettei kangasta ole enempää varastossani. Housuihin löytyi kankaat varastosta muiden projektien jäljiltä.

Paapiin Juhlat-kankaasta tuli toinen paita. Housujen etukappaleen leikkasin PaaPiin Hertta-kankaasta, mutta kuvion aplikoin Juhlasta.

- Unna

Syreenisokeri

Syreenit ovat kukkineet ihanasti tänä keväänä. Yksi päivä mies ihmetteli mistä voimakas tuoksu sisällä johtui. Vastauksena "syreeni" sai positiivisen vastaanoton, kunnes mies huomasi, että syreenit olivat uunissa. "Köyhiä kyllä, mutta pitääkö ihan kaikki...." Kyllä. Pitää. Eikä sillä ole väliä onko rahaa vai ei. Nokkosten kuivauksella homma lähtee käyntiin keväisin ja pääsee kuivatukseen moni muukin herkku.

Syreenit kestävät todella hyvin pesua. Astiassa vedessä kukkaterttuja pystyy melko ronskistikin pesemään. Pesun jälkeen kuivasin kukat salaattilingossa ja asettelin uuniritilälle. 50 asteen lämmössä uunissa kuivasin kukkia hyvän tovin. Uunin luukku oli raollaan koko ajan. Syreenien kuivumiseen menee aikaa huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi nokkosten.

Kuivuttuaan riivin kukat irti ja sekoitin sokerin kanssa. Syreenisokeria voi käyttää teehen, lettujen päälle ja niin edelleen. Ja meneehän tuo ihan koristeesta. Kukat itsessään toki käy ihanasti vaikka kakkuun.

Tänä vuonna syreenisokeria saivat opettajat kevätjuhlissa kiitokseksi vuodesta ja vietiinpä yksi purkki tuliaisiksi uuteen kotiin.

Tarvitsisin ehdottomasti sihteerin. On valmiina ompeluksia, neuleita ja askarteluita. Puutarhaa ja pihamökkiäkin on laitettu. Mutta kuka ihme ne bloggaisi? Työ hidastaa vapaa-aikaa. Kovasti työstäni pidän, mutta lisätunteja se ei ole vuorokauteen tuonut. 

- Unna