Liebster Award

Sain Satumaisia silmukoita -blogista haasteen tovi sitten. Kiitos! Olen huono ottamaan haasteita vastaan (vaikka yllytyshullu olenkin). Tällä kertaa päätin ryhdistäytyä. Liebster Awardin tarkoituksena on löytää pieniä blogeja, joilla ei ole vielä paljon lukijoita. 


Ohjeet haasteeseen:

• Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
• Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
• Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award-tunnuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
• Keksi 11 uutta kysymystä blogeille.

1. Mikä innosti sinut aloittamaan bloggaamisen?

Minulla oli tuttuja blogin pitäjiä. Heidän kertomansa jutut pisti kutkuttamaan ajatusta omasta blogista. Blogi kiinnosti lähinnä muistikirjaksi itselle omista töistä. Pukkilan Puikkopäivillä kuusi vuotta sitten minua innostettiin, mutta hauduttelu vei aikansa.


2. Mitä käsityöt merkitsevät sinulle ja minkä ikäisenä aloitit käsityöharrastuksen?

Käsityöt ovat rentoutumista, itsensä ilmaisua, omien rajojen kokeilua, harrastus ja oma sosiaalinen piirinsä neulepiirin myötä. Välillä käsityöt ovat myös mahdollisuus ilahduttaa muita lahjoilla (annan mieluummin itse tehtyä kuin ostettua). Lapsena olen tehnyt jotain hyvin pientä ja harvoin. Koulussa käsityön opettajan sanat "sinä et saa koskaan käsilläsi mitään aikaiseksi" ovat jääneet mieleen. Esikoista odottaessa päätin, että ompelu ei voi olla muuta kuin vähän insinöörimäistä ajattelua. Siitä se sitten lähti. Neulominen tuli mukaan myöhemmin.


3. Teetkö käsitöitä yleensä ohjeen mukaan vai keksitkö mallit itse?

Aloitan usein miten mallin mukaan. Sitten unohdan lukea ohjetta ja sovellus tulee vahingossa. Harvemmin keksin täysin omasta päästä mallia. Maailmassa on niin paljon valmiita hyviä ohjeita.


4. Teetkö yleensä lahjoiksi/perheelle vai myös tilaustöitä?

Yllä tulikin jo vastattua osittain tähän. Lapset vievät kavereille lahjoiksi itse tehtyä, samoin annan muillekin mahdollisuuksien mukaan itse tehtyä. Joskus joku pyytää tekemään jotain ja teen, jos on mahdollista. Joskus esimerkiksi laukkuja on kysytty myyntiin. En tee varsinaisesti myyntiin, mutta myyn, jos joku haluaa ostaa (kaikki voivat nukkua yönsä rauhassa, ilmoitan verottajalla kaiken). Perheelle pyrin tekemään itse villapaidat ja sukat. Kuopus ja minä saamme lisäksi housuja, paitoja ja tunikoita omasta "tehtaasta".


5. Lempipaikkasi käsitöiden tekemiseen?

Neuloessa sohvan nurkka tai keinutuoli, ja tietenkin meidän Hurjat nurjat -neulepiiri. Ommellessa oma pieni ompelukoppi. Se ei liene lempipaikka, mutta olosuhteiden pakosta siihen on tyydyttävä.


6. Minkä taidon haluaisit vielä opetella? Miksi?

Virkkaaminen siihen pisteeseen, että voisi sanoa osaavansa ja että siitä tulisi mielekästä. Nyplääminen, koska lapsetkin osaavat. Ja ihan oikeasti langan valmistaminen alusta loppuun on haaveena. Lampaasta vaatteeksi kaikkine vaiheineen. Kaikki perinteinen kiinnostaa.


7. Oletko luontoihminen, onko sinulla lemmikkejä?

Luontoihminen olen. Harrastan myös partiota, jossa ulkoilemme paljon. Nautin ulkona olosta ja luonnon kanssa pärjäämisestä. Luontoon liittynee myös viljelyinnostus ja halu saada omasta pihasta ruokaa. Eläimiä meidän allergiaperheessa ei ole, mutta nautin naapurista kantautuneista lampaan äänistä ja kanojen kaakatuksesta. Ympärillämme on lisäksi 10 koiraa, joten eläimiä on ympärillä riittävästi.


8. Mikä on isoin projekti, jonka olet toteuttanut?

Nyt olikin hankala kysymys. En ole kyllä tehnyt mitään isoa. Käsitän, että tässä kysytään työmäärää, ei fyysistä kokoa. Pitkäikäinen oli kyllä Lehmus-huivi, jonka hiljattain sain valmiiksi. Yhdenlainen ikuisuus-projekti.


9. Onko sinulla paljon keskeneräisiä projekteja tällä hetkellä?

On.
Pitääkö tähän muutakin vastata :) Yksi ikuisuusprojektiksi tarkoitettu peitto on kesken. Esikoisen neulepaidan hihat on tekemättä. Sukka on aloitettu juuri eilen ja Hitofuden se yksi ja ainoa langan pätkä on päättelemättä ja takki höyryttämättä. Nyt töitä on itseasiassa todella vähän. Yleensä sukkia saattaa olla 2-3 kesken, takkeja tai paitoja 1-2 ja sitten vielä paljon muita. Ihailen tässä asiassa anoppiani. Hän tekee aina yhden asian valmiiksi eikä aloita mitään muuta ennen. Minäkin haluaisin, mutta se ei vain sovi minulle. Pitää olla helppo juttelun lomassa tehtävä työ, yksi autoiluun sopiva, yksi haastavampi... Ompeluksissa on aina vain yksi työ kerrallaan. Tai korkeintaan sarjatyöskentelynä useammat palat leikattuna ja sarjatyönä ompelen useampaa kerrallaan.


10. Mikä on mieluisin/mieleenpainuvin käsityö-juttu, jonka olet toteuttanut? Miksi juuri se?

Sain mummoltani pitsejä, joita hän oli saanut tädiltään(?). Mummon pitsien ompelu johonkin työhön tuo aina muistoja ja ajatukset leijuu milloin milläkin vuosikymmenellä. Ne työt jää mieleen.


11. Tunnustatko olevasi hamsteri käsityötarvikkeiden suhteen?

Tunnustan. Vaikken haluaisi.

Haastan mukaan samoilla kysymyksillä seuraavat blogit:

1. Ei mitään puolivillaista

2. Retuperällään

3. Vihreä lanka

4. Mumintalo

5. Punaisen Mökin Kammari

6. Ihan Kaikki Kotona

7. Sudrana

8. Lankatarha

9. Siskoneule

10. Katjun kannoilla

11. Villasukat matkalaukussa

Syksyisen sateisena päivänä sukkakudin kutsuu

- Unna

Puikkopäiviä ja Sukkakirjaa

Lauantai-päivä kului Pukkilassa jo perinteeksi muodostuneissa Pukkilan Puikkopäivissä. Minulle käynti oli neljäs tai viides. Puikkopäivät on tapahtuma, jossa on aina aurinkoinen sää, lämmin ulkona ja sisällä. Tunnelma on rento ja mukava. Ohjelmassa on aina omia käsitöitä, nimestäkin päätellen useimmilla neule, mutta mukana on myös kehrääjiä ja virkkaajia. Omien käsitöiden lisäksi tapahtumassa on järjestettyä ohjelmaa. Joka vuosi olen oppinut jotain uutta ja olen saanut uusia ideoita. 

Tapahtuman takana on Handun Ilu. Aivan mahtava tapahtuma. 

Aina olen yhtä fiiliksissä.

Tänä vuonna Tiina Kaarela alias Puikkomaisteri oli esittelemässä uunituoretta Sukkakirjaa.  Viime vuonna Tiina oli myös paikalla. Tuolloin esillä oli jo yksi kirjaankin päässyt sukka.

Kirja on mahtava. Se on upea. Siinä on väriä. Siinä on tyyliä. Mulle toi -juttuja on kannesta kanteen. To do -lista kasvoi välittömästi todella pitkäksi. Itseasiassa lista oli kasvanut jo ennen kirjan saamista, koska jo kannen sukka oli sellainen aivan pakko tehdä -sukka. Sukkakirja on mahdollisesti ensimmäinen neulekirja, jonka luin kannesta kanteen ennen ensimmäistäkään silmukkaa.

Ilun langat ovat täydellisiä Puikkomaisterin sukkiin. Tapahtumassa oli Ilun langat myös kaupan. Onneksi. Paikalla oli myös monta muuta käsityö-yrittäjää tuotteineen.

Suosittelen tutustumaan tähän kirjaan! 

Puikkomaisterin lisäksi paikalla oli puhumassa Lentävän Lapasen Tarja suunnitelmistaan ylös alas-neuleiden tiimoilta. Lupaavaa teosta on tiedossa. Odotan innolla, vaikka useimpia ylhäältä aloitettuja takkeja ja paitoja olenkin jo tehnyt.

Anu Välitalo oli kertomassa meille väreistä. Oli lohdullista kuunnella ja ihmetellä kuinka värit muuttuvat ja kuinka me värit näemme. Kerran jos toisenkin värit ovat käyttäytyneet ei-halutulla tavalla. En aina ole edes ymmärtänyt miksi. Ehkä nyt ymmärrän vähän enemmän, vaikka vain todella vähän. Kiitos Anu! Aihe oli todella mielenkiintoinen.

Kiitos myös seurasta arvon neulojat ja kehrääjä. Kiitos myös Ilu!

Itselläni mukana oli Hitofude. Viimeisiä kerroksia viedään. Tuskin maltan odottaa valmistumista.

- Unna

Lehmus

Vihdoin on oma Lehmus huivini valmiina. Neuleesta kehkeytyi ikuisuusprojekti. Toissa kesänä huivia aloittelin. Hyvän matkaa tein ja syksyn alkaessa huivi hautautui koko talveksi unholaan. Viime kesänä kaivoin huivin uudelleen esille ja neuloin sitä mm. Pukkilan Puikkopäivillä. Pääsin taas tovin eteenpäin, kun syksy alkoi ja neule taas hautautui. 

Nyt kaivoin jälleen kesäisellä kelillä huivin esille. Päätin, että valmista on tultava. Tänä vuonna tämä huivi ei lähde ainakaan keskeneräisenä Pukkilaan. Koko huivi alkoi jo tökkimään. Kai pitkän työstön vuoksi. Lanka on ihana, väri on ihana, malli on helppo. En muuta syytä keksi.

Kun sain huivin valmiiksi, mittaa pitkällä sivulla on pingotettuna 2 metriä. Juuri sopivasti. Jätin valmiin huivin näkösälle olohuoneeseen. Katseltuani muutaman päivän olen huivista jo alkanut pitämään. Hyvä niin. Harmittaisi tuo työmäärä muuten.

Lankana oli BC Garnin Kamgarn. 100 gramman vyyhdissä oli huikeat 1250 metriä lankaa. Sen keriminen oli jo oma työnsä (ja ei, minulla ei ollut silloin vyyhdinpuita tai kerijää). Mielenkiintoinen kysymys onkin, että kuka hullu ostaa noin ohutta lankaa SATA grammaa. Huiviin kului 56 grammaa lankaa, joten kyllähän lopusta vaikka toisen huivin voisi tehdä. Huh. Ei ainakaan heti. Malli on Ullasta.

Yllätys yllätys, puikoilla on taas pitsineule. Langan paksuus tuntuu kyllä todella paksulta tämän jälkeen.

- Unna

Sulkapitsi

Ostin Helsingistä Snurresta Lamana Piura -lankaa kerän (50g=400m) ja sain mukaani Sulkapitsi-huivin ohjeen. Ohjeessa oli versio koko pitsiseen huiviin ja pitsireunushuiviin. Malli oli mukava kesäneule, helppo ja selkeä. Ainoa pään rapsuttelu tuli pitsin alussa, kun kuvio piti itse kääntää peilikuvaksi aina keskisilmukan jälkeen ja vielä kavennukset kääntää ympäri. Huivin aikana kerran tai kaksi purin, kun tämä unohtui. Homma ei muistamista hankalampi ollut. Sama kaavio toistui koko huivin ajan.

Lamana Piura on ihanaa ja helppoa neulottavaa, riittoisaa ja höyhenen kevyttä. Värejäkin oli hyvä valikoima. Huivia olisi voinut jatkaa pidemmälle, jotta langan olisi saanut kulutettua loppuun. Tällaisenaan sain lankaa kulutettua 40 grammaa. Ehdottomasti lanka, jota voi suositella ja ostaa toiste itsekin.

Myös malli oli kiva, vaikkakin ehkä vähän tylsähkö helppouden vuoksi. Kesäneuleena jees. Jos oikein innostun, saatan kotona olevia huivilankoja käyttää kokopitsiseen Sulkapitsiin.

- Unna

Kassitalkoot

Kesä on kylmä, mutta hiihtämään ei täällä sentään ole ruvettu. Sain vanhoja suksia ison kasan ja laitoin ne kasvimaalle. Nyt herneet ja vatut ovat saaneet hilpeät tuet. Ennen kesvimaalle laittoa, kerkesin käyttää suksia telineinä erinäisissä tarkoituksissa.

Kesän alussa ompelin laukkuja aikomuksena vähentää kangasvarastoa. Missään se ei näkynyt. Hyllyt ja lattia on yhä täynnä. Kaikki kankaat, pitsit ja nauhat ovat hyllyssä kauan olleita. 

- Unna

Pinkkiraita

Esikoinen halusi itselleen paidan. Mietimme millaista, piirsimme kaavapaperille muodon, mietittiin värit ja raidat. Kun olin neulonut hyvän matkaa etukappaletta, totesi esikoinen ettei olisi halunnut resoria. Siinä vaiheessa tuli "en varmaana pura" -fiilis. Onneksi on tyttöjä. Kuopus kelpuuttaa kyllä kaiken ja löysän paidan etu on, ettei koolla ole niin väliä. Itseasiassa kakkosellekin tämä on juuri passeli. -ja esikoiselle, jos sille päälle sattuu. Esikoinen odottaa nyt uutta paitaansa. Josko siitä tulisi mieluinen. Resori tulee siinä jäämään minimiin.

TeeTeen hullun halvasta lauantaista ostin keväällä teeteen helmiä, 100% merinovillaa, josta tuli tämä paita ja tulee seuraavakin. Edullinen lanka ja neulominen tuntui hyvältä. Toivottavasti myös käytössä kestää. Vielä ei ainakaan näy käytön jälkiä ja paita on ollut paljon käytössä jo heti alkuun.

Lankaa kului 199 grammaa tällaisena puolihihaisena. Kuopunen kiskoo hihoja jatkuvasti suoraksi, joten saattaa olla, että jatkan hihoja vielä täyteen pituuteen. Käytössä oli 4mm puikot.

Tällainen lienee noin 140cm kooltaan oleva paita lähti liikkeelle 90 silmukalla ja joustinneuleella (4o2n). Sileää neuletta tovin neulottuani lähdin (toisen mustan raidan lopussa) lisäilemään molemmissa reunoissa yhden silmukan kerrallaan ensin joka 4. krs ja sitten joka 2. krs. Mallailin piirtämääni kaavaan neuletta, jotta kaari muodostui riittävän isoksi ja lopuksi lisäsin hihoja varten 20 silmukkaa. Olisi saanut olla enemmänkin. 

Jatkoin neulomista, kunnes hiha oli riittävän levyinen. Oikean puolen kerroksella päätin silmukoita kaula-aukkoa varten (ensin keskellä 12s, sitten kaula-aukon reunasta 6x 2s). Neuloin kolme kerrosta sileää ja aloin lisäämään kaula-aukon reunassa silmukoita ensin 2x 3s ja sitten 12s. Jätin silmukat odottamaan ja neuloin toisen olan samalla tavoin ja yhdistin silmukat takakappaleelta jälleen yhdeksi. Hartioilla pinkki raita on tupla levyinen muihin verrattuna. Takakappaleen lähdin neulomaan ylhäältä alas niin, että paita muodostui yhdestä kappaleesta ja vain sivusaumat ommeltiin toisiinsa. 

Tämä oli tällainen -katsotaan mitä tästä tulee- neule. Jos olisi miettinyt tarkemmin alkuun, olisin neulonut pyörönä alhaalta asti. Nyt tuli näin. Koska hihoihin en lisännyt riittävästi silmukoita neuloessani, poimin hihansuun silmukat ennen sivusaumojen ompelua ja neuloin ensin sileää kaventamalla pikku hiljaa molemmissa reunoissa. Hihansuuhun tuli resoria.

Pääntieltä poimin silmukoita ja neuloin sileää ensin muutamia kerroksia, yhden nurjan kerroksen ja taas oikeaa ja lopuksi harsin nurjalle kiinni. Kokeilin kaula-aukkoa kolme neljä kertaa ja aina purin. Tämä oli ainoa, jolla sain siistin tuloksen.

Käytön määrästä voinee päätellä, että mieluinen paita tuli. Oli myös nopea ja mukava neulottava. Hienoa.

Kesä on vihdoin lämmennyt ja pihahommat ovat vetänyt puoleensa puikkoja ja tietokonetta enemmän. Jotain on kuvaamatta ja blogaamatta, mutta suurin osa töistä vain odotuttaa itseään. Hyvä näin. Nyt nautin kasvihuoneessa ja pihalla. Sadepäivinä voi tehdä muuta.

- Unna

Super iisi mekkotehdas

Ulkona on puhaltanut useaan otteeseen hyytävä tuuli. Kesän tuntu on kaukana. Tuulen tyyntyessä aurinko lämmittää ja mieleen muistuu elettävä kesäkuu. Mieltä virkistävät kukat, taimet ja kylvetyt siemenet. Maassa on tomaatit, kurkut, paprikat, chilit, lantut, mustajuuret, kurkut, kesäkurpitsat, yrtit, sipulit, porkkanat, herneet ja niin edelleen. Ihanaa!

Pihatöiltä en muutamaan päivään malttanut sisälle ollenkaan. Söimme, leikimme ja puuhastelimme päivät ulkona lasten kanssa. Tällä viikolla on juhlittu synttäreitä kahteen otteeseen, joten oli kuitenkin ompelukoneen ääreen istuttava. Sitä en sentään ulos siirtänyt.

Eiliselle 8v sankarille tein mekon Kärkkäiseltä ostetusta puuvillasta ja satiinista, mikä oli jäämistöä häihin tehdyistä mekoista. Mekko on superiisi pikamekko. 

Tänään kuopus oli kaverinsa 7v juhlissa ja samalla iisi-mallilla tein mekon lahjaksi. Kankaana oli Eurokankaan satiini ja päällä samaisesta liikkeestä pitsi. Nauha oli samaa kangasta kuin eilinen mekko.

Nauhaksi tein super-ison rusetin. Muuten niin pliisu mekko sai vähän överi olla rusetin puolesta. Mekon idea on, että nauhan voi vaihtaa vaikka joka kerralla. Nauhaksi voi laittaa huivin, lettinauhan tai mitä keksiikään. Valkoiseen on helppo vaihtaa nauhaa.

Kuopus sai toimia mallinukkena ja mekko laittoi ihan pomppimaan. Tänään sain toiveeksi, että voisinko tehdä seuraavat lahjamekot piilossa, ettei kuopunen niitä näe. Tulee kuulemma sellainen olo, että haluu kanssa samanlaisen mekon. Ehkäpä överirusettimekko meillekin vielä tulee.

Mekkotehtailu ehkä taukoaa, ainakin pieneksi hetkeksi. Ilta meni kuitenkin kaavoja piirrellessä. Sain käsiini Mekkotehtaan, jossa on aikuisille mekkoja. Päätin, etten itselle tällä kertaa kirjaa osta vaan olin kirjaston jonossa tovin. Ensimmäinen ajatus kirjasta oli vallan positiivinen. Ihana, mulle tää heti -fiilis. Hetken mutustelin ja totesin, ettei mekkomallit ole ehkä kuitenkaan minulle tehtyjä. Ensin piirsin vain Aino-mekon kaavat. Hetken tuumailtua piirsin vielä kaksi muuta mekkoa. Ehkä kirja sittenkin oli myös minulle.

- Unna