Siirit keinussa

Kotona on hetken odotelleet PaaPiin Siiri keinuu- ja Pilkku-kankaat. Kuopus on kuitenkin sitä mieltä, että kyseessä on Myyry, ei Siiri. Siileihin höpsähtäneelle kuopukselle oli ehdoton juttu saada tästä kankaasta tunika. 

Mallia hain Ottobren Dreamland-mallista (OB4/2011) yläosaan ja hihoihin ja helmaan Maxi Dot-tunikasta (OB1/2014). Kaavoja muokkailin oman tarpeen mukaan. Haaste iski siinä vaiheessa, kun ompelukone hajosi. Tuskien taival. Kaivoin esiin vanhan koneeni, joka nyt on ollut lasten käytössä. Vasta nyt tajusin kuinka ihana kone minulla onkaan! Helman kanssa meinasi mennä lopullisesti hermot. Onneksi päälle näyttää siedettävälle. Nurjaa älköön kukaan katsoko. Lapsi ei onneksi välitä rypyistä ja muista mokista.

Hihoissa tuli toinen ongelma. Piti saada riittävä kasvunvara, mutta Pilkku-kankaan mitta ei riittänyt hihaan. Kuopus ei lämmennyt resorille. Hihoissa on jatkopala, mutta se ei pahasti silmään osu.

Tänään olimme pienen pojan ristiäisissä. Vaikka kangas väittää olevansa Siiri, on minusta kangas yhtä hyvä tytölle ja pojalle. Tunikan jämäpaloista riitti hyvin vauvan vaatteisiin ja vielä jäi kuopusen paitaan pala. Riittoisa metri!

Noshin nettisivuilta löytyvä lippapipo on ollut to do -listalla, mutta omille lapsille se ei malliltaan toimi. Nyt tilaisuus koitti ja kokeilin ohjeen. Muutoin ohje oli hyvä, mutta koot oli todella reilut. Surutta pienensin S-kokoa. Tässä mallinukke on hieman isopäinen tapaus.

Uusimmassa Suuri Käsityö -lehdessä (5-6/2015) oli Noshin ohjeita, joista useampi vaikutti kiinnostavalle. Ensin lahjapakettiin valmistui paita ja housut koossa 68cm. Meidän kaikki vauvan vaatteet on lainassa, joten en päässyt yhtään vertaamaan valmisvaatteisiin kokoa. Paita vaikutti mekolta. Onneksi lapsilla on tapa kasvaa. Ehdotonta plussaa on paidan käänteet hihan suissa. 

Housuista tuli supersöpöt. Jotta vähän tyyliä sai rauhoitettua ja poikamaisuutta lisättyä, tein housut mustasta velourista. Lahkeen suut ja vyötärö on PaaPiin resoria. Näissäkin lahkeet on käännettynä kaksin kerroin.

Kortin idea on lähtöisin Pinterestistä.

- Unna

Rowan takki

Aina ei mene niin kuin Strömsössä. Eikä taaskaan. 

Ostin Lentävästä lapasesta kevättalvella Rowanin felted tweediä. Olin niitä jo kuolannut hetken. Kerinä näyttivät sopivan niin loistavasti yhteen miten tahansa pinottuna. Ihania värejä. Edellinen Rowanin kokemus oli tehdessä Raitarakkautta fine tweedistä. Raitarakkaus on yksi pidetyimmistä neuleista minulla. Odotukset olivat siis korkealla.  

Aloin neulomaan ylhäältä alas omasta päästä takkia. Jollain tavalla Raitarakkaus kummitteli pohjalla. Heti kauluksessa tuli plääh-olo väreihin. Päätin silti jatkaa. Jatkoin, vaikka tiedän, että niin ei pitäisi koskaan ajatella. Vaihdoin raidoittamistyyliä ja loppu menikin raitojen osalta ihan okei. Vartalokappale neuloutui vauhdilla. Ja sitten tuli stoppi. Hihat tulivat vasta nyt jääkiekkoa katsellessa. 

Takki ei vain istu. Joku ei toimi. Höyrytinkin jo, mutta napit puuttuu ja langanpäitä on päättelemättä. 

Päätin ottaa erätauon. Jatkaisinko kuitenkin hihat täysipituiseksi 3/4 hihojen sijaan? Vai jatkaisinko takin pituutta? Minkäköhän väriset napit toimisi? Jotenkin yritän tämän vielä pelastaa. Jos ei muuta, niin opin, että pidän enemmän fine tweedistä. 

Tällaisenaan lankaa kului 275 grammaa. Vartalo-osan neuloin 4mm puikoilla, hihat 3,5mm puikoilla. Lankoja jäi, joten jatkoa mietin.

Yksi huivi on puikoilla, mutta kerään neulomisintoa tämän projektin jäljiltä.

- Unna

Moonboots

Kyllä on ollut kummallinen huhtikuu. Tuntuu, etten ole saanut aikaiseksi mitään. Samalla kuitenkin tuntuu, että kiire on ollut koko ajan. 

En tiedä mitä olen puuhastellut. Toki taimia hoidellut, haikaillut kesää, järjestellyt vaatteita kirpputorille, pessyt talvivaatteita pois ja tehnyt inventaariota kevätvaatteeista. Mutta eihän se nyt koko aikaa voi kuluttaa. 

Pyynnöstä tein Ottobren Moonboots-kaavoilla töppöset. Siinähän sitä on ompelusta kerrakseen. Lapsimessuilta ostin pari kangaspalaa. Ne odottavat tunikaksi muotoutumista. Kassikin pitäisi tehdä. Ehkä kaksikin. Toivossa on hyvä odottaa toukokuuta.

- Unna

Sukat vihdoin nurin

Vuosia olen halunnut kokeilla kahden sukan neulomista yhtä aikaa varpaista varteen. En niinkään yhden sukan syndrooman vuoksi vaan siksi, että saisin langat kulutettua loppuun ilman pelkoa langan loppumisesta kesken.

Uuden opettelu on jäänyt milloin siitä syytä, etten ole jaksanut keskittyä, milloin jonkun muun sanoessa tekniikkaa kehnoksi, milloin vain laiskuuttani. Kolme vuotta meni. Yhden kirjankin ostin, totesin hankalaksi ja myin pois.

Nyt päätin ilmoittautua Lentävän Lapasen kurssille. Siellä en voi väistellä asiaa vaan on ryhdyttävä toimeen. Kyllä kannatti. Voisin sanoa, että tekniikka on helppo. Ja voin myös sanoa, että avainsana on hyvä opettaja. Kati on kyllä loistava! Kiitos!

Olin kotona tehnyt varret valmiiksi ennen uuden tavan oppimista. Kurssilla tein terät ja lopulta silmukoin yhteen. Onhan nämä ekat tekeleet, mutta jalassa pysyvät ja langan kirjavuus antaa anteeksi loput. Aivan varmasti seuraavatkin sukat lähtee varpaista ylös. Vielä en kirjoneuleeseen tätä kokeilisi, mutta muihin kyllä.

Huomenna lähdemme neulontaporukan kanssa Lapasen järjestämään StudioLapaseen. Hilpeää! Nyt jos koskaan tarvitaan eloa ja iloa piristämään. Tämä tuli nyt tarpeeseen. 

- Unna

Virvon varvon vauvalahjoja

Pääsin jälleen tekemään vauvalahjoja, kun perjantaina pientä neitiä pääsimme ihailemaan. Neidon äiti on vahvasti kierrätyshenkinen, pitää vanhasta ja käsintehdystä. Kunnioittaaksemme hänen ajatuksia, tein mekon kierrätetystä vanhasta kankaasta. Kaavan olen piirtänyt, kun omat lapset ovat olleet koossa 62cm eli kauan aikaa sitten. Kaava lienee Ottobresta, mutta muokattu.

Mekon lisäksi tein turhakkeen, neuvolakortin kotelon. Tietenkin kierrätetyistä vanhoista kankaista.

Kortin vaunut ovat äitini virkkaamat.

Tänään on virvottu tuoreeks ja terveeks. Liikkeellä oli kaksi noitaa ja pantteri. Lasten virpoessa minä etsin kellarista kevätvaatteita ja kenkiä sekä laitoin vähän pääsiäisen koristeita.

Torstaina kävin kevätmessuilla. SPR:n Konttikirppis oli harvoja iloisia yllätyksiä messuilla. Kirppikseltä ostin yhden kangaspalan kassia varten, oranssin emalikannun ja kangasta keittiön verhoiksi. Ihania kaikki.

- Unna

Taulu rohkeudelle

Joskus lausahdukset ovat vain niin sopivia. 

Meillä eskarilaista pelottavat monenlaiset asiat. Äidin ja isän väliin  olisi mukavampi nukahtaa kuin omaan sänkyyn.

Nyt olemme todenneet Tove Janssonin sanoin: "Ei ole konstikaan olla rohkea, jos ei pelkää".

Taulu on matkittu Napinläpi-blogista. Se oli vain niin oivallinen. 

Kehykset löytyivät kirpputorilta. Kangas on vanha pala pellavasekoitetta. Kangasvärillä ja leimasimilla tein kirjaimet. Niittasin kankaan pingotettuna kehyksen taakse kiinni.

- Unna

Hyvää tekemässä korteilla

Osallistuin hyvää tekemisen haasteeseen. Haasteita sai ottaa useita. Yksi niistä oli askarrella kortteja ikäihmisille, joita seurakunta jakaa. Haasteessa pyydettiin viittä korttia. Innostuin. Taas. Kortteja tuli vähän enemmän. En usko, että haittaa. Toivottavasti voin ilahduttaa näin joitain tuntemattomia.

- Unna