Arviolta puolitoista vuotta sitten, ehkä jopa kaksi, aloittelin neulomaan La grasse matinée -ohjetta soveltaen. Ensin ajatus oli takissa. Purin. Ajatus raidoista alusta loppuun. Purin. Ja lopulta neuloin lopullisen muodon, mutta pitkään ja hartaasti, välillä marinoiden, kahteen kertaa lankaa lisää ostaen. Kyllä kiittelin Lentävän Lapasen Tarjaa ja Tainaa, kun yhä sain samaa värierää kuin pari vuotta sitten. Kiitettävää palvelua. Tällaiset hitaammatkin neulojat kerkeää työnsä loppuun.
Lankana oli SandnesGarnin MiniAlpaka. Neuloessa mukava soljuva lanka. Parin vuoden ajan kassin pohjalla, neulekopassa lojuilun ja kaapin perällä olon on lanka kestänyt hyvin. On siis todettava, että varmasti käytössäkin kestävä lanka.
Neule on kaula-aukosta raitojen alkuun ohjeen mukaan tehty, ainakin melkein. Sitten hukkui ohje ja loppu olikin omasta päästä tehtyä. Ehkä joskus yritän vielä yksivärisenä ohjeen mukaan neuloa paidan. Ja se takkimallinen jäi kaivertamaan mieltä. Sitä minulla ei vieläkään ole. Langat olisi kyllä. Nekin vasta vuoden odotelleet puikoille pääsyä.
Kuvat puolijuoksussa otettu sateiden välillä ja johan se uusi sade taas löysi meidät. Olkoon sade tai paiste. Mä tiedän mitä huomenna laitan töihin päälle.
Monta hitaasti valmistunutta projektia on edistynyt ja valmistunut ja nyt on taas mitä bloggailla. Ensi viikolla tuleekin pihamme yhdestä nurkasta päivitys.
- Unna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vieraskirja
On mukavaa, jos jätät viestin!