Taskuton tunika

Bloggaaminen ilman tietokonetta on tuonut hieman haastetta. Tai tarkemmin ottaen, bloggaaminen ilman näyttöä. Nyt näyttö näyttää jotain, mutta säädöt on ihan pielessä. Toivoa uudesta vempaimesta on, mutta se ei ole kuitenkaan nyt eikä tässä. Itse näen kaiken ihan vääristyneissä mitoissa, toivottavasti kuvat ovat oikeasti asialliset. Aikuisilta kilot pois kuvissa ei niin haittaa, mutta lapsi on melkoinen näky. Pitkän huiskeita tyyppejä on kuvissani :)

Olen yrittänyt käyttää pois lankoja, jotka ovat vuosien marinoinnin läpikäynyt. Yksi tällaisista langoista oli 100% villa Fairytale Colour 4 Me (DK). Lasten asusteisiin lanka on alkujaankin ostettu, muuta tästä ei liene mahdollista tehdä. Joskus muutama vuosi sitten aloitin paitaa jollekin tytöistä. Työhön valikoitui liian pienet puikot ja paidan alku oli kuin peltiä. Vuosien marinointi vihdoin tuotti tulosta ja purin neuleen. Nyt tavoite oli matala. Kunhan langat pois saan, mahdollisimman tarkasti kaikki pois.

Malliksi valikoitui Suuren Käsityön 2/2010 taskullinen tunika. Tosin versioksi muodostui taskuton tunika, kun lanka meni niin tarkalle, ettei taskua enää siitä saa tehtyä. Helmaan laitoin jo seiska veikkaa pätkän, kun se oli kerta kaikkiaan ainoa, joka varastossa olevista sopi väriltään yhteen. 

Lanka ei ollut miellyttävää neulottavaa. Silmukat puoliintuivat ja lanka oli karkeaa. Aina oikein ei myöskään ole lemppariani, mutta pimeässä autossa ja jutellessa se oli ihan jees vaihtoehto. Ehkä tästä eteenpäin teen miehen sukatkin pimeässä autossa, kun tämäkin sujui näin hyvin. Tunikan silmukat loin perjantaina juuri ennen matkalle lähtöä ja päättelyn tein kotona sunnuntaina. Sopiva viikonlopputyö.

Tässä kohtaa myönnettäköön laiskuus, jota saan katsella nyt sitten hamaan tulevaisuuteen. En jaksanut purettua lankaa kostuttaa ja nyt puretusta langasta neulottu kohta näkyy selvästi keskellä työtä. Ajattelin tehdessä, että höyryttäminen pelastaa, mutta ei. Palkka laiskuudelle. Mukava raita nyt sitten ja tietenkin ihan keskellä.

Taakse tuli nappi, joka on ostettu muistaakseni ihan juuri tämän langan kanssa. Eli yhtä pitkään marinoitu. Itselle tämä oli sellainen -kunhan nämä langat lähtee pois arkusta- työ. Kuopukselle tämä olikin sittten todella mieluisa. Aina ei ymmärrä mikä tekee vaatteesta mieluisan. Tunika oli päällä heti valmistumisestaan asti ja juuri niin kauan, että oli käskettävä vaihtamaan vaatteita. Violetin paidan kanssa värit menee hyvin yksiin ja lanka rauhoittuu. Muuten näen vain suurempi kuin ja pienempi kuin merkkejä. Lanka ei vaikuta laadukkaalta ja käytön jäljet alkavat näkymään nopeasti. Kovin pitkäikäinen vaate ei liene kyseessä.

Perjantaina oli ilo käydä ensimmäistä kertaa Järvenpäässä neulekahvila Lentävässä Lapasessa. Neuleiden Yö ja 1v juhlallisuudet olivat oiva lisä käyntiin. Väkeä oli paljon, seura hyvää, tarjoamiset ihania, lankahoukutuksia ja muita ihanuuksia olikin jo ihan liikaa. Puoleen yöhön asti jaksoimme puikkoja heiluttaa ja uusi takki sai hyvän alun.

Tulen käymään varmasti toistekin Lapasessa. Palvelu oli hyvää ja tunnelma mitä mainioin. On niin harmi, ettei omalla paikkakunnalla ole tällaista paikkaa. Vaikkei välimatka ole pitkä, ei tule lähdettyä kahvilaan neulomaan. Toisaalta halvemmaksi tulee se, ettei omalla paikkakunnalla ole tällaista. Kyllähän vähän ihanuuksia piti kotiin tuoda.

Kiitos Lentävä Lapanen, kiitos seuralaisille, kiitos kuljettajalle!

-Unna