tiistai 24. marraskuuta 2015

Balettipuku

Neiti kakkonen harrastaa balettia. Edelliset puvut olivat jääneet pieniksi ja uusien osto oli syksyllä edessä. Pukujen hinnat hirvittivät. Vaikka kyseessä on halpa harrastus, ei ompeleva äiti halua maksaa pienestä vaatekappaleesta 30-50 euroa. Eikä oikein mieleistä edes löytynyt.






Ostin Kangastukusta lycraa 11€/m ja metristä sain kaksi pukua. Joustosifonki maksoi 8€/m ja siitä sain irtohelman. Juuri sopivan värinen foe-nauha maksoi 0,90€/m. Melkoinen säästö siis tuli.


Balettiopettaja toivoi irtohelmaa kiinteän sijaan, jotta opettaminen ja oppilaiden havainnointi olisi helpompaa. Helman palat leikkasin vapaalla kädellä kankaasta. Helmaan tein rullapäärmeen ja nauhan ompelin yläreunaan. Paljoa ei vaate voi helpommaksi tulla.






Itse puvun kaavoittaminen tarvitsi kyllä jonkin verran säätöä, kun en mieleistä valmista kaavaa löytänyt. Mallina toimi uimapuku ja vanha balettipuku. Neiti on hyvin vaativa vaatteiden sopivuudesta, mutta kaikki työ kannatti. Puku on kuulemma niin hyvä, että pitää tehdä iso kasa uusia, samanlaisia.


Erityistä kiitosta sain kaksinkertaisesta yläetuosasta. Puku on napakka, ei näy läpi eikä tarvitse liivejä käyttää alla. Kasvavalla nuorella on mukava olo olla tanssimassa.




- Unna

maanantai 16. marraskuuta 2015

Vuotuinen Tampereen matka

Perjantai 13. ei ollut lainkaan epäonninen, päin vastoin. Tampereen kädentaitomessut starttasivat ja olin ensimmäisten joukossa aamulla sisällä. Viime ja toissa vuoden käynneistä mieleen on jäänyt pääasiassa mahtavat messut, joissa on vaikea nähdä kaikkea yhden päivän aikana. Nyt heti aamu tuimaan lähti messuilu käyntiin ja kierros päättyi 20 minuuttia ennen sulkemisaikaa.





Esillä oli valtavasti ihanuuksia. Nyt kolmantena vuotena osasin jo arvioida messuosastoja, joihin halusin mennä vierailemaan. Osan ohi kävelin surutta. Yhden päivän aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkiin osastoihin.






Mielestäni suurin anti messuilla on uutuudet. Suomen kädentaidot uutuustuotteeksi oli raati valinnut kymmenen parasta uutuustuotetta. Lentävän Lapasen Tainan suunnittelemat Aino´s lapaset oli yhtenä kymmenestä. Huikea saavutus. Onnea! 


Raati oli valinnut näistä parhaaksi mustikka-puolukka -pyyhkeen (Taito). Nämä vanhojen opetustaulujen kaltaiset pyyhkeet ja pöytäliinat ovat kyllä yksi minunkin suosikeista.







Messuilla oli paljon erilaisia materiaaleja tarjolla. Aiempaa vähemmän oli kuitenkin mielestäni neulemalleja esillä ja myynnissä. Vai sokeuduinko vain? En erityisesti etsinyt mitään ja to do -lista on riittävän pitkä ilman uusia mallejakin. Niitä jäin silti kaipaamaan.



Ostokseni olisivat voineet olla hurjasti suuremmatkin, mutta maltoin mieleni. Kotiin tullessa olin varma, että repussa on värikylläistä ilottelua. Muistikuvassa oli keltaista, punaista ja oranssia. Hölmistyin reppuun katsoessa. Harmaata, valkoista, mustaa. Yksi oranssi vyyhti. En käsitä. Messuilla oli niin valtavasti väriä ja silittelin niin monia vyyhtejä, etten enää muistanut mitä lopulta olin ostanut. Käykö kenellekään muulle näin?





- Unna

maanantai 9. marraskuuta 2015

Yöneulontaa


Perjantaina vietin jo perinteistä neuleiden yötä Lentävässä Lapasessa yhdessä neuleystävieni kanssa. Tapahtuma on samalla nyt kolmevuotiaan neulekahvilan syntymäpäivä. 


Tapahtuma on käsittämättömän lämmin sekä tunnelmaltaan että sisäilmaltaan, ihmiset ovat hyväntuulisia ja tunnelma on katossa, ympärillä on ihania lankoja ja osallistujia on aina juuri niin paljon kuin tupaan mahtuu. Retkituolit ja lattiatyynyt ovat vakiovarusteena osallistujilla. 


Vuoteeni mahtuu kaksi näin mahtavaa neuletilaisuutta, Lentävän Lapasen neuleiden yö ja Pukkilan Puikkopäivät. Niiden tunnelmassa on paljon samaa. Aiemmissa postauksissa on molemmista tapahtumista kerrottu enemmän -myös kuvin. Nyt kamera pysyi kassissa ja neuleet käsissä. Tästä pääset tutustumaan Puikkopäiviin ja tästä Lentävään Lapaseen.


Kovin mielelläni tutustuisin muihinkin vastaavanlaisiin tapahtumiin. Onko sinulla suositteluita?


- Unna