sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Lahjoja

Esikoinen oli kaverinsa 10v juhlissa. Esikoisen kanssa pohdittiin lahjaideoita ja päädyttiin Kettukarkki-tumppuihin ja karkkipussiin. Esikoinen kyllä kertoi, ettei sankari pidä yllään keltaista ja punaista, koska ne edustavat väärää jääkiekkojoukkuetta. Päädyimme olla välittämättä tästä. Ihan metsään ei menty. Sankari kävi päivä juhlien jälkeen ovellamme ja ensimmäisenä eteen työntyivät suloiset kädet kettutumppuineen. Ovat kuulemma hyvät. Ihana juttu.








En pidä kertakäyttökulttuurista ja lahjojen paketointi on minusta tietyllä tavalla vastenmielistä. Muovipintaista paperia ja narua tulee syntymäpäivinä ja jouluna valtavasti. Haluan kuitenkin pakettien olevan suloisia ja näyttäviä. Toisinaan meillä pakataan sanomalehteen, toisinaan tapettien jämäpaloihin ja toisinaan ruskeaan pakkauspaperiin. Lahjanaruna on useasti villalanka, silkkinauha tai pitsi.


Lahjakassit ovat myös suosiossa, koska niitä voi käyttää useaan kertaan. Tällä kertaa tein kassin itse. Ajatus syttyi tietenkin hetkeä ennen lähtöä. Hyvät ajatukset tulevat niin moneasti myöhään. En ymmärrä miksi. Mallia otin kirjasta Paperi taipuu moneen muotoon (Marion Elliot). Kirjassa on monia käyttökelpoisia ideoita. Harjoitusta nuo vain vaativat. -tietenkin. En ole paperiaskarteluissa kovinkaan haka.








Liima ei meillä ollut riittävän pitävää / nopeasti kuivuvaa. Sivukaitaleiden liimaamisessa meinasi kädet loppua, kun yritin yhtä aikaa asetella kaitaletta, pitää jatkoa erillään pöydästä ja kassin etu-/takakappaleista, ja pitää aiemmin laitettuja kohtia paikallaan, jotta liima kuivuisi ennen palasten irtoamista. Kiireessä oli turvauduttava hätäratkaisuihin ja teipillä laitoin reunat. Mutta kassi kesti kuulemma perille asti ja lahja pysyi matkassa. Tätä on vielä harjoiteltava, mutta ensin perehdyn eri liimoihin. Ihanaa vaihtelua askarteluihin. Oli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen juttu.



Pikku hiljaa alkaa täällä olemaan tonttupajaa ja hys hys -juttuja tehtynä. Niitä ei auta paljastaa vielä. Ehkä jotain paljastettavaakin samalla tulee tehtyä. Ehkei blogi kuitenkaan aivan hiljene jouluun saakka. Joulukalenterikin on jo puolivalmiina. 


- Unna











sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Lapasviikko

Lapasia. Lyhyesti ja ytimekkäästi. Näissä ei järin paljoa esiteltävää ole. 

Ystävä kysyi, voisinko neuloa hänelle lapaset. Tein ensimmäiset. Ei näyttäneet hänelle. Tein toiset, näytti jo vähän häneltä. Kolmannet. Tiesin, että osuu ja uppoaa. Herkkusuu tuntee toisen herkkusuun. Kettukarkit lähtivät lämmittämään ystävän käsiä. Toivottavasti ovat käteen sopivat. Ja siis ystävä näki tumput vasta, kun kaikki kolme paria oli valmiina. Valinta osui kuitenkin juuri niin, kuin olin kuvitellutkin.








Kettukarkkitumppuja ja -sukkia on netti pullollaan. Nämä on tehty omana ajatuksen juoksuna ilman suurempia suunnitelmia. 








Maatuska -lapaset ovat Niina Mannbergin mallin mukaiset niin kuin aiemmassa postauksessa tuli esille. Malli on todella mukava neuloa ja maatuskat ovat vain niin sympaattisia. En vieläkään kyllästynyt tähän malliin.








Kolmannet lapaset jakoi perheessämme mielipiteet täysin. Mies ei voinut sietää silmissään keltaisen ja harmaan yhdistämistä. Itseäni niissä joku miellytti. Koko malli oli vain ajatuksenvirtaa ilman kunnollista ajatusta. Aivottomana keinutuolissa kiikkumista ja neulomista. Keskimmäinen lapsi nappasi tumput itselleen. Oli siis ilmeisesti hänen mieleen.


Lankana kaikissa tumpuissa oli 7veljestä. En ole pitkään aikaan neulonut ko. langasta mitään. Lanka tuntui paksulta narulta, kun on tottunut ohuempaan lankaan. Materiaali tuntui myös ikävän muoviselta. Villa on minun makuun, keinokuidut ei. Vaikkakin niiden hyvätkin puolet tiedän. Itse tekemisessä on niin tärkeää se fiilis, mikä neulomisesta tulee. Kyllä kunnon materiaaliin ja välineisiin on mukava panostaa. Silloin sen työn arvo on jo siinä tekemisen riemussa.








Pakkasta on ollut jo useampana päivänä ja lapset ovat ensimmäiset lumihevoset tehneet. 
Tumpuille on siis käyttöä heti. 


- Unna

maanantai 14. lokakuuta 2013

Syksyn neuleet

Parin viikon hiljaisuus ei tarkoita tietenkään sitä, että puikot olisivat olleet levossa. En tiedä mihin tämä aika katoaa. Viikossa parin päivän sairastaminen sängyn pohjalla tarkoittaa käytännössä sitä, että seitsemän päivän askareet tehdään viidessä päivässä. Aika on katoavaista. Samoin voimat. Nyt on perhe kotona kanssani syyslomailemassa. Otan kaiken ilon irti tästä viikosta. Syksyn kuura lupailee tulevaa talvea. Siitä saa voimaa.



Pipo ja kämmekäs -linja jatkuu yhä edelleen. Niiden lomassa on ikuisuusprojekti huivi ja peitto edenneet muutaman sentin ja lapasia on alkanut tulla talven varalle niin itselle kuin ystävällekin. 









Pipo ei  esittelyjä kaipaa. Samaa rataa mennään hyväksi havaitulla mallilla. Toistan itseäni, mutta mitä sitä hyvää vaihtamaan. Pipossa ja kämmekkäissä on Handun merinoa. Niin ihanan tiukkakierteistä ja kiiltävää. Tuntuu ihanalle, näyttää hyvälle. Mitä voisi enempää toivoa. Lanka oli neulottaessa kuin unelmaa! Harmittamaan jäi ainoastaan se, että lankaa ei ollut enempää. Vyyhdistä jäi jäljelle ihan kokonainen metri lankaa. Hieman hirvitti langan riittävyys.







Asusteita otin esittelemään tyttäreni, jolla pää ja kädet ovat omiani pienemmät. Kämmekkäät pyöri käsissä niin ettei mallista meinaa selkoa saada. Kämmekkäissä neuloin sileää neuletta kämmenen puolella, peukalot tein kiilana. Kämmenselässä on neuleena *ylivetokavennus, 3 o, lk, 1 o, lk, 3 o, 1 o nosto 2o yht. ylivetokavennus, 3 o, lk, 1 o, lk, 3 o, 2 o yht.*. Lanka on käsinvärjätyn ihanan epätasaista ja tummaa. Mallineule ei näy kovin hyvin, mutta tuo sopivaa vaihtelua. 


Langan väriin sopii syksyn keltaiset lehdet erinomaisesti. Onneksi kaapin päällä on sopivan keltainen vyyhti odottamassa, jotta voin tehdä kämmekkäiden alle ohuet tumput ja kaulalle huivin. Melko yllättävää, mutta tuo vyyhti on kotiutettu Handusta.










Sisällä odotamme remontin etenemistä. Kauppoja on kierretty, lehtiä selattu, nettiä kahlattu. Top ten listoja on koottu niin kaakeleista, tapeteista kuin muistakin tarpeellisista asioista. Monta suurta kysymysmerkkiä on vielä ratkomatta, mutta suunnitelmat alkavat vaikuttamaan hyviltä. Alan olla malttamaton etenemisen suhteen, mutta samalla on myös turnausväsymystä havaittavissa.








Piha on laitettu odottamaan talvea. Tänään oli iltapäivään asti piha kuurassa. Niin kaunista. Rakastan talvea ja kuura lupailee hyvää.









- Unna