lauantai 20. heinäkuuta 2013

Yksipyöräinen lahjapakkaus


Saimme juhlia tänään ihanan ja kauniin neidon rippijuhlia. Lahjaa miettiessä raha oli se eka mieleentullut, mutta aina niin tylsä vaihtoehto. Ehkä konfirmoidun mielestä se on juuri se paras lahja :) Tällaisella tätimäisellä otteella jotain persoonallista piti saada kuitenkin setelin kaveriksi. Tällä tänään konfirmoidulla neidolla on taito ajaa yksipyöräisellä. "Ja siitä se ajatus sitten lähti."

Olen tehnyt useita laukkuja Ihanat itsetehdyt laukut -kirjasta. Sellaisenaan en juurikaan ole laukkuja kirjasta poiminut, mutta malleja olen käyttänyt paljon. Lahjalaukkuihin olen yhdistänyt kuvansiirtomenetelmää, jolloin laukusta on tullut persoonallisia muistoja.






Tällä kertaa lahjan teko alkoi hyvin epäoleellisesta asiasta lopputulosta ajatellen. Reipastuin tekemään omia merkkejä. Vähän hiomista tuossa vielä on, mutta tästä lähdettiin nyt liikkeelle. Kerrottakoon, että tuo auringonkukka on mieheni piirtämä häidemme tienoolla 11 vuotta sitten. 







No itse lahja oli tällä kertaa reippaan kokoinen kassi yksipyöräisillä varustettuna. Kankaat löytyivät omista varastoista. Beige kangas on muistaakseni Hyvinkään kangastukusta ja vuoren ja sangan kangas Ikeasta. Ikeasta on löytynyt monia hyviä ja tukevia kankaita kasseihin.

Alkuperäisessä mallissa sankana oli huivi. Itse ompelin vuorikankaasta lähes 10cm levyisen sangan, mikä kapeni päitä kohden. Solmin sangan kassiin, jolloin minusta fiilis tuli nuorekkaammaksi, rennommaksi ja kesäisemmäksi. (Omasta rippikoulusta on parikymmentä vuotta, joten nuorekas fiilis voi olla kovin epämääräinen termi.) Kassista voi kuitenkin ottaa sangan myös pois, jolloin kassi on lyhyempi "muovikassisangoilla".


















Taas kun ompelemisen iloon pääsi kiinni, teki mieli kokeilla pussukkaa, jonka idean olen ottanut täältä. Niinpä kassista yli jääneistä kankaista tein vielä eilen pussin. Yksipyöräinen sinnekin eksyi mukaan. Kassin kankaat olivät pussiin turhan paksut, mutta halusin tehdä samaa sarjaa. Paksutkin kankaat taipuivat pussiin, mutta en todellakaan enää tukikankaita laittanut mukaan. Kyllä ohuemmat kankaat tulisivat paremmin edukseen tässä.

















Vuoreksi pääsi vanha ylijäämäpala omasta mekosta Marimekon Tuuli-kankaasta. Hassu yhteensattuma kävi siinä, että päädyin laittamaan samaisen mekon juhliin päälle.









Korttia tehdessä ei paljon enää ajatus juossut. Ideana kuitenkin, että jos kortti hukkuisi itse lahjasta erilleen, ne osataan kuitenkin yhdistää toisiinsa. Itse inhoan sitä, etten juhlien jälkeen tiedä mitä kukakin on tuonut. Haluaisin osata kiittää itse kutakin. Epämiellyttäviä tilanteita on tullut, kun lahjan tuoja kyselee, että mitä olen pitänyt lahjasta tai oliko sopiva, enkä edes tiedä mistä kysellään. No siis se yksipyöräinenhän se tännekin vesiväreillä tuli.

Raha ujutettiin korttiin itsetehtyyn kuoreen, jonka päällä oli runo.






Seuraavaa työtä ei ole (vieläkään) päässyt puikoille, mutta koukulle on. Virkkaaminen ei tunnu omalta edelleenkään, mutta koukku pysyy jo kädessä. Edistystä siis tapahtuu.


- Unna

PS Tervetuloa kummitädillekin lukemaan blogia!


keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Munsalan sukat

Äitini toivoi pienenä tyttönä Munsalan kansallispukua monien tyttöjen tavoin. Äitini ei pukua saanut vaan oli tyytyminen Orimattilan pukuun niin kuin aiemmassa bloggasin

Taito-lehdessä oli taannoin sarjana eri kansallispuvuista varioituja sukkia. Munsalan sukat oli aivan pakko tehdä äidille syntymäpäivälahjaksi. Lahja tosin venyi aikataulussa kipeiden käsien, kiireiden, langan loppumisten ja ulkotöiden vuoksi. Sukat kuitenkin pääsi nyt perille eikä edes kuukautta myöhässä... Koska kotona oli jo Vuorelman Vetoa useammassa värissä, tein sukat niistä ja varta vasten ostetuista lisäväreistä. Vedossa on mielestäni juuri kansallispukuihin sopivat värit kartastossa. Vähän jouduin silmukoiden määrää ja puikkojen kokoa hakemaan, mutta luulisin oikean koon löytyneen.







Kirjoneule nilkassa on haasteellinen. Yritin tehdä löysällä käsialalla ja pitkillä langanjuoksuilla kuvion, mutta silti tuntuu, että sukkien vetäminen jalkaan on nihkeää. Ainakin omassa jalassa sukat tuntuvat hyviltä, mutta jalkaan vetäminen ei suju ihan vetäisemällä. 


Kaikkia värejä jäi vielä jäljelle. Ajatuksena on joskus tehdä muista kansallispuvuista omia versioita. Ainakin Orimattilan sukat tietenkin on saatava omaan perheeseen. Luulenpa, että pelkällä hamekankaan raidoituksella toteutan ne. Tumpuiksikin Orimattilan puku taipuisi helposti. Päälle voisi kirjoa ympyräkuviot.











Meillä on pihalla seurattu pesästä lähteneitä linnunpoikasia. Leppälintu, punarinta ja kirjosieppo ainakin ovat pesineet pihassamme tai rajalla. Käpytikka poikasineen on myös piipahtanut. Toisinaan leppälinnun poikanen eksyy samaan seurueeseen kirjosieppojen kanssa. Lentäminen on vielä vähän hakusessa. Yksi leppälinnun poikasista sukeltaa pusikkoon, vähän aikaa puskassa kahisee ja sieltä se uudelleen löytää tiensä ulos. On ihanaa seurata lintuja ja mahtavaa, että lapsetkin ovat innostuneet seuraamaan ääniä ja tunnistamaan eri lajeja. Esikoisellani oli mahtava biologian opettaja viime vuonna. Hänen aikaansaannostaan on pitkälti tämä innostuminen.











Tänään on suut ja sormet mustikassa. Mustikat ja mansikat ovat pakkasessa/matkalla pakastimeen. Toivottavasti vielä puolukoita, viinimarjoja ja vadelmia saisi. Niillä pärjää talven. Säilöminen keskeytyy pian juhlien valmisteluihin. Esikoinen saavuttaa kymmenen vuoden iän. Sitä on syytä juhlia.



-Unna

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Kettukarkki

Pieni Vauva Kettunen on syntymässä lähiaikoina. Hänen äidilleen järjestettiin vauvakutsut, joihin en valitettavasti päässyt osallistumaan kahtien juhlien osuessa päällekkäin. Kutsuille tein kuitenkin vauvalle jyväpussin, jonka voi lämmittää mikrossa. Lämpöpussi toivottavasti antaa hyvät ja turvalliset unet. 


Kettuselle tietenkin oli tehtävä kettukarkkipussi. Aplikointi on minulle vierasta ja harjoittelun piikkiin menee vielä monta työtä. Vielä uudempaa ja vieraampaa oli vapaakirjonta. Kangas oli pehmeää eikä yhtään helpottanut minua työssä. Tässä kuitenkin värit oli pääasia ja materiaalit oli mitä oli. Taas voin vain todeta, että oli se hyvä, että Hyvinkään kangastukusta hamstrasin trikoopaloja. (Toisinaan mietin itsekin, että mihin aion niitä kaikkia löytöjä käyttää, mutta kun halvalla sai!)













Käyttömukavuutta lisätäkseni, tein päällisestä irtopussin, jonka voi pestä. Sisällä on tiukemmasta puuvillasta tehty jyväpussi. Trikoo on vauvalle pehmeä, mutta jyvät saattaisi ajan saatossa tulla ulos saumoista. Kolmen lapsen äitinä olen myös huomannut, että kaikki pitää pystyä pesemään. Vauvalta ei mikään jää puhtaaksi. Ainakaan meidän pulauttelijoilla ei jäänyt.










Ja pitihän tietenkin äidille oma pussi mukaan laittaa!










Meillä on tänään ollut mansikoiden täyttämä päivä. Nyt pakastimessa on talven mansikat. Samalla pohdin, että mihin laittaisin tulevat mustikat, sienet jne. Pakastimessa on auttamattomasti liian vähän tilaa. 






-Unna